NIXI 40 vuotta, osa 1. Tapahtumia ja tarinoita vuosilta 1974-1984

Pohjanmaa on tunnettu vahvasta puusepänteollisuudestaan. Lakeuden Puukaluste, eräs 60- ja 70-lukujen suurista toimijoista, valmisti puisia erikoiskalusteita muun muassa pankkeihin, virastoihin ja muihin julkisiin kohteisiin. Eräs tuotantosuunta oli kerrostalojen keittiökaapit. Tammikuussa 1974 tehtaan toiminta oli melkoisissa vaikeuksissa. Työttömäksi joutui yli sata ammattimiestä, näiden joukossa työnjohtaja Osmo Kiviluoto ja konepuuseppä Juhani Panula. Se oli heille kova paikka, sillä alan töitä oli paikkakunnalta vaikea löytää.

Tuotantotilat kanalasta, koneen osat romukaupasta

Erilaisten vaiheiden jälkeen Kiviluoto ja Panula perustivat oman yrityksen. Nimeksi kaavailtiin KP-kalustetta, mutta lopulta nimeksi muotoutui Kaappi-kaluste Kiviluoto ja Panula Ky.  Alkumetrit olivat melkoista kivisellä polulla tallaamista, sillä siihen aikaan kunnilla ei ollut tarjota pienille yrityksille toimitiloja. Vihdoin Nurmon Kourasta löytyi vuokralle entinen vanha kanala, joka oli tarpeeksi edullinen tuotantotilaksi. Matalaa tilaa oli ruhtinaalliset 100 m2.

Rahaa ei liiemmälti ollut käytössä, joten tarvittavia työstökoneita oli mahdoton hankkia valmiina. Kaksikko kierteli autoromuttamoissa ja romukaupoissa etsimässä erilaisia osia ja materiaaleja. Niitä löytyikin, sillä heillä riitti ideoita ja mielikuvitusta kuin televisiosarjan ihmemies MacGyverilla. Muun muassa pulsaattori- pesukoneen pumpusta,  Isuzu-auton voimansiirrosta, Skodan solenoidista ja laturista sekä paljosta muusta metalliromusta saatiin aikaiseksi tarvittavat laitteet. Uutena ostettiin vain kompressori, maaliruisku ja porakoneen työstöosat. Koneita rakennettiin pääosin iltaisin ja viikonloppuisin.  Aherruksen jälkeen “hallin” lattialla seisoi, voisi kai sanoa vanhankarheat sirkkeli ja monikaraporakone, jotka pelittivät mainiosti. Myöhemmin valmistettiin vielä listauskone.

Kukkapöytiä ja keittiökaappeja

Kukkapöytien ja koululaispöytien valmistuksella aloitettiin. Melko pian ongelmaksi muodostui jälleenmyyjinä toimivien huonekalukauppojen heikko ja hidas maksukyky. Niinpä Kaappi-kalusteen tuotantosuuntaa päätettiin vaihtaa kuluttajakaupan puolelle keittiökalusteisiin. Toiminta-alueeksi rajattiin Seinäjoen talousalue, sillä silloin kalusteet voitiin myydä asiakkaille suoraan tehdastiloista.

2.Koululaispöytä_72

Tämän pöydän äärellä kelpasi tehdä kotiläksyjä

Keittiökalusteiden valmistuskonseptia jatkettiin aluksi edellisen työnantajan viitoittamalla tiellä, eli toimitettiin asiakkaan asunnon seinät mahdollisimman täyteen kaappeja. Jos seinä oli nelimetrinen, siihen valmistettiin kaksi kahden metrin levyistä kaappia. Lastulevyovet maalattiin valmiiksi tehtaalla. Rungot toimitettiin maalaamattomina, joten maalaustyö jäi asiakkaalle. Seuraavaksi kehitettiin tuotetarjontaa eteenpäin.  Asiakkaat saivat valita jo kolmesta runkovaihtoehdosta: joko lastulevystä valmistetut rungot, lastulevyrunkojen etureunat melamiinilla listoitettuna tai kokonaan melamiiniset rungot.

Keittiöt toimitettiin asiakkaille osina, jotka timpurit kasasivat kalusteiksi. Kutistemuovia pakkaamiseen ei silloin ollut vielä keksitty, joten kaikki keittiön runko-osat ja ovet sidottiin kuljetusta varten yhteen nippusiteillä.

Kehitys lähti kipeästä selästä

Uudet innovaatiot ja tuotekehitys voivat saada sytykkeensä mitä ihmeellisimmistä asioista. Niinpä silloinkin. Painavien jättikaappien kantaminen alkoi ottaa miehillä todella pahasti selän päälle. Sen seurauksena keittiökalusteet muutettiin kapeammiksi ja kevyemmiksi, leveydeltään määrämittaisiksi 10 cm varalla ja suunniteltiin vakio-ovimallisto. Se päätös lisäsi myös huomattavasti kysyntää. Näihin aikoihin Seinäjoen ja Tampereen myyntipisteiden nimeksi annettiin Niksi-Kaluste.

3.Vaaleakeittiö_72     4.Tummakeittiö_72

Laadukkaisiin melamiinioviin liimattiin ohuet, puiset kehyslistat. Puuovien alihankkijana toimi Kustavin puu, jonka harjattu mäntyovimallisto herätti ihastusta.

Muutto Hyllykalliolle

Parin toimintavuoden jälkeen päätettiin rakentaa Roveksen teollisuusalueelta ostetulle tontille oma tehdasrakennus. Oli työpäiviä, jolloin kaikille miehille ei hetkittäin riittänyt kalusteiden valmistuksessa töitä. Silloin he siirtyivät naulaamaan uudisrakennukselle kattotuoleja. Sisäkaton eristeeksi asennettiin 10 cm:n villa ja loput eristeet olivat prosessista syntyvää sahanpurua, sillä sitähän ei ollut pulaa.  Vuonna 1977 Hyllykalliolle valmistui Kaappi-Kalusteen uusi, uljas 400 m2 tehdasrakennus.

Seurasi reilun vuoden pituinen toiminnan kausi, jolloin myyntiä ja valmistusta kehitettiin monella tapaa. Tuotanto kasvoi ja kaikki näytti menevän hyvin, kunnes eräänä puolenyön hetkenä rakennuksen sähkökeskuksen ja pölypussien luota alkunsa saanut palo poltti rakennuksen kaikkineen. Tulipalo masensi, muttei lannistanut. Toimintaa pystyttiin jatkamaan väliaikaisissa vuokratiloissa. Vajaan vuoden kestäneen evakkoretken jälkeen entistä ehompi, yli 600 m2 uudisrakennus valmistui palaneen tehtaan paikalle.

5.Tehdaspalo_72       6.Uudisrakennus_72

Nixi-kaluste Oy:n tehdas sijaitsee edelleen samalla paikalla.

Ruuhkaa pukkasi

Ensimmäinen täysautomaattilinja asennettiin 1981. Siitä huolimatta tuotanto oli pullonkaula, tilauksia kasaantui ajoittain ruuhkaksi asti. Tilannetta kuvastaa eräskin Osmo Kiviluodon viikonlopun vietto. Perjantai-illan työvuoron jälkeen toimitusjohtaja Osmo laittoi sahan käyntiin ja maanantaiaamuna lopetti työt. Tuloksena oli tilausten mukaan määrämittoihin sahattua kalustelevyä kärryillä kahden metrin korkuisina pinoina. Kärryjonoa riitti ison hallin päästä päähän. Toimitukset kun piti saada lähtemään ajallaan.

Yhteishenkeä

Yrityksen alkuaikoina 70- ja 80-luvuilla yhteishenkeä riitti vapaa-ajan rientoihin. Monet laiva- ja linja-automatkat, alihankkijoiden kanssa järjestetyt lentopallo- ja kaukalopalloturnaukset ja muut tapahtumat keräsivät työntekijät perheineen viettämään vapaa-aikaa ja touhuamaan yhdessä. Elämä oli yhteisöllistä.

Myyntiä ja markkinointia

Myyjäverkosto laajeni parissa vuodessa rytinällä muutamasta myyjästä yli 20 jälleenmyyjään. Kovin suurta ponnistusta ei asian eteen tarvinnut tehdä, sillä monesta yrityksestä soitettiin ja kysyttiin, voisivatko he alkaa myymään Niksin keittiökalusteita. Helsingissä Kalustemaja oli 80-luvun alun suurin jälleenmyyjä, muita merkittäviä olivat muun muassa Joensuun Tupatarvike, Hämeen Kaappipalvelu, Kalustemaula ja Starckjohann & Co.

7.Messuilla_72

Kaappi-Kaluste osallistui rakennusmestarijärjestöjen messuille Vaasassa, Tampereella ja muuallakin Suomessa tuotenimellä Niksi-Kaluste. Sen ajan slogan oli: "tässä on NIKSI keittiönne kalusteiksi". Messut olivat iso ponnistus, sillä osastolle rakennetut uutuuskeittiöt eivät läheskään aina löytäneet ostajaansa. Habitareen tehdas osallistui vasta myöhemmin, mutta Lauttasaaressa riitti alkuinnostusta. Kalustemajan (nykyinen Lauttasaaren Nixi) omistajapariskunnan toimesta rakennettiin pääkaupunkiseudun ensimmäinen Niksi-tuotemerkin messuosasto Finnconsum-messuille -80. Osastolle syntyi jossain vaiheessa aivan mahdoton väenpaljous. Se johtui Enskasta, jonka äänen kaikki tunnistivat. Silloinen TV-julkkis Ensio Itkonen istahti pitkäksi aikaa lepuuttamaan jalkojaan ja keskustelemaan mahdollisesta uudesta keittiöstä. Ja ihmiset katselivat.

Seuraavanana vuonna Kalustemajan toimesta messuiltiin jo Habitaressa.  Tehdas toimitti kalusteet, kaiken muun rumban lattianlaatoituksesta asennuksiin, myyntityön ja järjestelyt, hoiti omistajapariskunta. Se merkitsi kovaa työtä ja pitkää päivää. Niksi sai huomiota niin, että näyttelykalusteetkin myytiin messujen aikana.

Messutapahtumat toivat tunnettuutta ja olivat osaltaan vauhdittamassa uusien keittiömallien suunnittelua sekä tuote-esitteiden kehittymistä.

8.HabitareA       9.Habitareb

Maijasta tuli Maja

Kalustemaja liittyy Nixin syntyhistoriaan merkittävästi, sillä Kiviluodon veljeksistä Osmo omisti tehtaan ja Matti vaimonsa kanssa Kalustemajan, jonka nimen syntyhistoria on selkeä. Maija Kiviluodon mukaan nimetty yritysnimi piti saada kansainvälisemmän kuuloiseksi, joten i-kirjain tiputettiin pois. Yritys perustettiin 1.2.1979 ja toimi alusta alkaen Lauttasaaressa, myyden Niksi-kiintokalusteita. Siihen aikaan keittiökalusteiden studiomyymälät olivat perin harvinaisia, keittiöthän kuuluivat perinteisesti rautakauppojen tuotevalikoimaan. Se oli myös aikakautta, jolloin johtava keittiömerkki oli Serla.

10.aLauttasari-lehti_500

Sillon halppiskeittiöiden ovet olivat melamiinista ja luksusovet mäntypuuta. Koko Suomi oli hullaantunut mäntyyn. Puuovia jalostettiin ja valmistettiin kaikissa mahdollisissa muodoissa; lakattuna tai tummaksi petsattuna, sileänä pintana tai syyt näkyviin harjattuna ja vaikkapa vihreäksi värjättynä. Eräs ajan ilmiö oli männystä tehdyt keittiön seinien puolipaneelit. Jokaisella aikakaudella on hittimateriaalinsa ja -tuotteensa. Eipä sinänsä huono, kotimaisesta metsästä riitti raaka-ainetta, mistä ammentaa.

Eihän siitä ole siis kuin 35 vuotta, kun suomalaiset olivat sisustamisessa ilmiselvästi nykyistä värikkäämpää kansaa. Keltaisen, ruskean ja vihreän sävyt olivat hittiä, jotka toistuivat keittiöissä tehosteväreinä aina keittiökoneista laatoitukseen. Rohkeimmat uskalsivat miksata mukaan punaisen ja sinisen sävyjä. Nykypäivänä me voimme korkeintaan vain retroilla.

11a.Kelt.Liesi_300   11b.Pets.manty_kone_300   11c.Vitriini_kelt.300jpg  

11d.Mäntykylppäri._300jpg   11ef.Silityslauta_300

Miss Satu myyntiä edistämään

Vuonna 1980 Kalustemajan Lauttasaaren myymälään asteli Satu. Miss Suomi Satu Procopé, os. Östring oli aiemmin menestynyt loistokkaasti Miss Skandinavia-, Miss Universum- sekä Miss Eurooppa -kisoissa, sekä kohauttanut kansaa tanssimalla linnan juhlissa Kekkosen kanssa, joten kaikki tunnistivat hänet, missä liikuikin. Satu oli kovasti ihastunut Niksin keittiökalusteisiin laadun ja tyylin vuoksi ja ehdotti yhteistyösopimusta, joka lopullisesti neuvoteltiin yhdessä Kaappi-Kalusteen johdon kanssa. Niinpä Satu sai vanhan vihreänvärisen, kaappitiloiltaan niukan ja työpisteiltään surkeasti suunnitellun keittiön tilalle silkkaa luksusta: paljon säilytystilaa, järkevästi suunniteltua ergonomiaa ja kauniin tummaksi petsatut mäntypuiset  peiliovet.

Satu esiintyi mallina yrityksen lehti-ilmoituksissa ja esitteissä. Tällä oli Kaappi-kalusteelle merkittävä vaikutus, joka näkyi tunnettuuden lisääntymisenä sekä myynnin kasvuna.

12.aMakasiini-kansi_500

12.bMakasiini_artikkeli_500

12.cSatu_keittiössä_500

Uusi esite ja logouudistus

Vaakamallinen esite oli laadultaan näyttävä, vaikka sen elinikä jäi melko lyhyeksi. Kannessa komeileva saarnipeiliovi oli uusinta uutta, tummaksi petsattu mänty sekä melamiiniovet suosittuja menestysmalleja. Uutta oli myös kylpyhuonekalusteissa, joissa mäntysäleovi kuvasti osuvasti aikakautensa makumieltymystä ja valkoinen melamiiniryhmä uutta muotoilua. Mekanismien kehitys mahdollisti kattavan erikoiskaappien valikoiman. Logo jäi historiaan ainutkertaisena ja uniikkina, sillä missään muualla sitä ei ole näkynyt.

13a_Nixi83_kansi   13b_Nixi83_s2

13c_Nixi83_s3   13d_Nixi83_s4

Juoksun sponsoroinnista tunnettuuspiikki

Lehdistössä sai paljon huomiota Simo Niku, joka oli päättänyt juosta Utsjoelta Helsinkiin Paavo Nurmen patsaalle. Kovakuntoinen Niku oli vakuuttunut elävän ravinnon ylivoimaisuudesta kestävyyssuorituksissa teemalla: "rasva on naftaa, hiilihydraatit lentobentsiiniä". Oman kylän sankarin suoritusta lähti sponsorimaan Kaappi-kaluste Ky lainaamalla hänelle ja huoltajalle tapahtuman ajaksi vetoauton sekä matkailuvaunun yöpymiseen. Matkailuvaunussa luki näyttävästi: "Kysy Niksi-kalusteita".

Toukokuun puolivälissä  vuonna 1981 startanneen Nikun juoksu-urakka kesti 16 päivää, kilometrejä kertyi 1319 km. Lämpötilat matkan aikana vaihtelivat –7 asteen pakkasesta + 27 asteen helteeseen. Vetoapuna matkan aikana kävivät hölkkäämässä 16-27 km etappeja Kuntoliikuntaseura Häjyjen sekä Lapuan Virkiän porukkaa ja olipa mukana 10 km matkan myös sponsorin edustajat Osmo Kiviluoto ja Pentti Korkeamäki. Samaisen päivän aikana Niku juoksi 100 km. Tapahtuman uutisoinnin jälkeen ihmiset kysyivät Nixi-kalusteista ja keittiökalusteiden myynti piristyi entisestään.

14.Niku_72

Alkoi kotimainen japanilainen kausi

Kaappi-kalusteella suunniteltiin aivan uutta ja raikasta keittiömallistoa. Se poikkesi kaikesta entisestä, kotimaista vaaleaa koivuakin käytettiin puukehysten materiaalina. Keittiömallien nimeäminen ei koskaan ole tainnut olla järin helppoa. Näitä asioita pähkäiltiin pohjanmaalla Kaappi-kalusteella vuosina 82-83 ja lopuksi kutsuttiin konsultti apuun. Kaikkien kehityspalaverien jälkeen asia oli pläkki, eli lähes itsestään selvää. Otettin japanilaiset Tokio, Sapporo, Kioto ja Osaka -nimet käyttöön. Monet hieman kummeksuivat, mutta näillä mentiin noin 10 vuotta. Kunnes sitten naiset valtasivat nimimarkkinat.

15a.Tokio_valkKoivu

15b.Tokio_beigRus

15c.Osaka_valko

Kasvun vuosikymmen

Kaappi-Kalusteen kahden miehen verstaasta oli kymmenessä vuodessa kehittynyt 33 henkilöä työllistävä yritys, jolla oli noin 30 jälleenmyyjää ympäri Suomen. Tilat olivat kasvaneet 100 m2 vuokratilasta tehdas-, varasto-, toimisto- ja näyttelytilaksi, jonka yhteispinta-ala oli 2600 m2. Tänä aikana kalustemallit sekä tuotantoteknologia kehittyivät merkittävästi. Ehkä sen suurimman muutoksen kiteyttää allaolevan lehtileikkeen otsikko.

Alkamassa oleva uusi toiminnan vuosikymmenen teki tuloaan: melamiinirungot ja ovet saivat pikku hiljaa väistyä, kun  ovimateriaalin valmistuksessa siirryttiin mdf-kalustelevyn käyttöön. Tämä toi paljon uusia mahdollisuuksia kalusteiden tekniselle kehitykselle ja ovimallien muotoiluun.

Teksti: Jorma Tuomainen

16.Valmiskeittiö_72

Takaisin